Tapio Nurminen

Sota-aika muutti suomalaista aliupseeristoa voimakkaasti. Siinä missä ennen sotia valtaosa aliupseereiksi koulutetuista oli suojeluskuntalaisia, sodan aikana poliittinen tausta menetti merkityksensä. Nyt ylennykset saatiin ansioista, ei poliittisen katsantokannan mukaan. Ylikankaan mukaan “sekä aliupseerit ja etenkin upseerit olivat karkureitten riveissä suuria harvinaisuuksia.” Tämä johtui Ylikankaan mukaan siitä, että “jo aliupseereiksi koulutettavien poliittinen tausta selvitettiin tarkoin.” (s. 280) […]

Kuuntelin keväällä 2007 Keskisuomalaisen päätoimittajan Erkki Laatikaisen juhlapuhetta Luhangan veteraanimatrikkelin julkistamistilaisuudessa. Puhe sisälsi tavallista isänmaallista paatosta siitä, miten sota yhdisti Suomen kansan. Laatikainen ei ilmeisesti ole kuullut talollisista, jotka lääkärien avustuksella järjestivät poikiaan pois rintamalta. Puheensa loppupuolella Laatikainen kertoi sotien tappioista. Suomi menetti sodassa noin 90 000 ihmishenkeä. “Mutta vastustajan menetykset olivat moninkertaiset”, Laatikainen lisäsi. […]

Heikki Ylikangas on useammassa kirjassaan väittänyt, että Suomi jätti 1920- ja 1930-luvuilla suuren osan asevelvollisista kouluttamatta poliittisista syistä. Tämän käsityksen Ylikangas on saanut vuoden 1918 tapahtumia muistelleelta Helga Esteri Latvalta, joka oli kertonut miten “punikit” eivät kelvanneet sisällissodan jälkeen armeijaan. Muun muassa vuonna 2007 ilmestyneessä Suomen historian solmukohdat -teoksessa Ylikangas (s. 284) kirjoittaa seuraavasti: Omasta […]

Historiantutkimuksen tärkeimpiä kulmakiviä on lähteiden käyttö ja lähdekritiikki. Lähteiden kriittistä arviointia painotetaan yliopistollisessa historia-alan koulutuksessa päivät pääksytysten. Myös Heikki Ylikankaan Romahtaako rintama? -teoksessa kirjoittaja valottaa historiantutkijan työtä useaan otteeseen. Ylikangas on kokenut historioitsija, ja juuri siksi tuntuu ihmeelliseltä, miten paljon hän tukeutuu teoksessaan Internet-lähteisiin. Tietenkin tutkimustyö sohvan pohjalta on mukavaa, kun ei tarvitse vaivautua arkistoon […]

Olen ehdottanut usemmallekin henkilölle, että Sota-arkiston materiaaleihin pitäisi kirjoittaa opaskirja. Sisältäähän arkisto niin valtavasti aineistoa, että useimmat tutkijat tuntevat tuosta paljoudesta vain jonkin tietyn osa-alueen. Allekirjoittanut tuntee sotapäiväkirjat ja kantakortit kohtuullisen hyvin, mutta esimerkiksi Ilmavoimien aineisto on minulle tyystin vierasta. Käsikirjaa tarvittaisiin myös sodan ajan armeijan tuntemiseen. En vieläkään oikein ymmärrä, mistä Jukka Kemppinen oli […]

Tänään se sitten tapahtui. Enää ei tarvitse tuntea alemmuudentunteita tavatessani entisiä historian laitoksen opiskelukavereita. Minäkin sain Heikki Ylikankaalta myllykirjeen. Tosin jouduin itse sitä kärttämään (laitoin hänelle viestin tästä blogista), mutta tarkoitushan pyhittää keinot. Ylikankaan kysyi viestissään “Olet keskittynyt etsimään teoksestani virheitä. Niitä olen löytänyt siitä itsekin. Eikö silmiisi ole osunut mitään positiivista?” Ylikangas on supliikkimies […]

“Sotapakoilu, pelkuruus ja karkaaminen olivat tuttu ilmiö 1900-luvun Suomessa talvisotaa lukuun ottamatta”, kerrotaan Heikki Ylikankaan Romahtaako rintama -teoksessa (s. 197). Karkuruuden osalta tämä pitää paikkaansa. Jukka Kulomaan mukaan karkuruudesta tuomittiin talvisodan aikana vain noin 250 miestä (Kulomaa 1995, s. 32). Karkuruus ei kuitenkaan ollut ainoa keino hankkiutua pois tappotantereilta. Yleisin keino tähän lienee ollut itseaiheutetut […]

Lokakuussa 2006, kun Lappeenrannan Huhtiniemestä oli löytynyt joukkohauta, kirjoitin Helsingin Sanomien verkkosivuilla, että Viipurin 400 kadonnutta kummittelee eri teoksissa, mutta se ei ole kovin dramaattinen luku, jos se kuvastaa 20.Prikaatin tilannetta pian Viipurin menettämisen jälkeen. Seuraavana päivänä julkaisin laskelmat, jotka olin tehnyt Sota-arkiston kaatuneiden tietokannassa. Reilua kuukautta myöhemmin, marraskuun lopussa 2006, Ilta-Sanomien Pasi Jaakkonen julkaisi […]

Useimmissa sotahistorian teoksissa esiintyy kirjasta toiseen samoja pinttyneitä käsityksiä tietyistä yksiköistä. Panssaridivisioona oli luonnollisesti Suomessa erityisasemassa, ja sen eliittiasemasta on tuskin epäilyksiä. Haastattelemani divisioonan veteraani painotti divisioonan ylläpitämää taistelutaitoa: asemasodan aikanakin heitä koulutettiin jatkuvasti ja totutettiin etenkin toimimaan panssarivaunujen kanssa ja niitä vastaan. Sen sijaan JR 7:n erityisasemasta en ole ihan yhtä vakuuttunut. Poikkesiko se […]

Eniten keskustelua tänä syksynä on herättänyt Romahtaako rintama -teoksessa julkaistu nimilista, jossa on enemmän nimiä kuin mitä sotavuosien viralliset teloitusluvut sisältävät. Ylikankaan listassa näyttää olevan mukana kovin monenlaisia ampumistapauksia sekä rintamalta että kotirintamalta. Tarkkaa tietoa minulla on vain yhdestä tapauksesta. Joutsassa (tietääkseni Niemistenkylässä, tuolloin Hartolan puolella) ammuttiin sunnuntaina 13.8.1944 karkurina vuonna 1900 syntynyt Antti Nieminen. […]