10.11.2007 ... 23:40
Asevelvollisten hylkäämiset 1920- ja 1930-luvuilla
Heikki Ylikangas on useammassa kirjassaan väittänyt, että Suomi jätti 1920- ja 1930-luvuilla suuren osan asevelvollisista kouluttamatta poliittisista syistä. Tämän käsityksen Ylikangas on saanut vuoden 1918 tapahtumia muistelleelta Helga Esteri Latvalta, joka oli kertonut miten “punikit” eivät kelvanneet sisällissodan jälkeen armeijaan. Muun muassa vuonna 2007 ilmestyneessä Suomen historian solmukohdat -teoksessa Ylikangas (s. 284) kirjoittaa seuraavasti:
Omasta puolestani en vain luule vaan satun tietämään, että Helga Esteri Latva osui tässä asiassa oikeaan, Suomen historian professori ja sotahistoriaan erikoistunut Jussi T. Lappalainen harhaan, vaikka asevelvollisten raakkaaminen varmaankin tapahtui käytännössä yleensä näiden fyysiseen kuntoon, ei lain kansalaiskunto-pykälään vedoten.
Vasta “Saksa-suuntauksen” tultua vallitsevaksi talvisodan loppupuolella myös aiemmin hylätyille miehille päätettiin antaa sotilaskoulutusta ja nämä kutsuttiin sodan päätyttyä palvelukseen. Ylikankaan mukaan kenttäarmeijan vahvuus lisääntyi talvisodan lopusta jatkosodan alkuun yli 200 000 miehellä, joista noin 100 000 oli jäänyt kouluttamatta poliittisista syistä.
Käsittelen aihetta kahden kunnan, Joutsan ja Luhangan, miesten kautta. Kävin näiden kuntien asevelvollisten kaiken kutsunta- ja kantakorttiaineiston läpi vuosina 2005-06. Aineisto käsittää noin 2000 miehen tiedot ja on riittävän laaja aineisto antamaan viitteitä koko Puolustusvoimia koskien.
Asevelvollisten hylkäysperusteita voi tutkia parhaiten kutsunta-aineiston perusteella. Ainakin Joutsassa ja Luhangassa perusteet näyttävät olleen terveydentilaan liittyviä. Kun kutsuntaikäisten joukossa oli noin 150-senttisiä, 45-kiloisia miehiä, oli selvää, ettei tällaisia miehiä voitu ottaa sotilaskoulutukseen. Moni myös siirrettiin siviiliin kesken asepalveluksen. Terveydelliset ongelmat olivat yleisiä: palvelus saattoi keskeytyä esimerkiksi reumatismiin, tuberkuloosiin ja yökasteluun.
Sotien aikanakaan ääritapauksia ei kutsuttu palvelukseen, mutta sen sijaan useimmat miehet, joiden varusmiespalvelus oli ennen sotia keskeytynyt, kelpasivat nyt palvelukseen. Joutsasta kutsuttiin maaliskuussa 1940 aseisiin 92 miestä, jotka eivät aiemmin olleet suorittaneet asevelvollisuuttaan. Näistä 26 miehen palvelus oli keskeytynyt. Kokonaan ilman koulutusta jääneistä 66 miehestä viisi puolestaan kuului paikalliseen suojeluskuntaan.
Joka tapauksessa armeijan miesvahvuuden kasvattaminen kesäksi 1941 tehtiin laadun kustannuksella. Väinö Linna virnuilee useammassakin kohdassa kesän 1941 hyökkäysarmeijalle, ja toteaa alikersantti Lahtisen sanoin, että “[k]aikki [miehet] on kynitty kasaan, jonka suussa vaan voi sulaa.” Jopa miehet, jotka oli ennen sotia hylätty mielenterveydellisistä syistä, kelpasivat nyt palvelukseen.
Kesän 1944 karkuruuden kanssa sotaa edeltävillä hylkäyksillä on kovin vähän tekemistä (vrt. Romahtaako rintama?, s. 197). Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkaessa aseissa oli ensisijaisesti nuoremmat ikäluokat, jotka oli koulutettu kokonaisuudessaan. Vanhin ikäluokka, joka kesäkuussa 1944 oli kokonaisuudessaan aseissa, oli vuonna 1909 syntyneet.
Toisin kuin Ylikangas väittää, aiemmin hylättyjen miesten kouluttamiseen vuonna 1940 oli pikemminkin käytännölliset kuin poliittiset syyt. Helmikuun 1940 loppuun mennessä asekoulutuksen saaneet miehet oli kutsuttu aseisiin 45-vuotiaita myöten ja oli pakko siirtyä ei-koulutettuihin. Ylikankaan mukaan miehet olisi kutsuttu palvelukseen vasta sodan päätyttyä, mutta tämä on käsitys on virheellinen (Romahtaako rintama?, s. 195). Ainakin Itä-Hämeessä miehet kutsuttiin aseisiin talvisodan vielä jatkuessa eli 8.3.1940. Heidät siirrettiin sodan ajan yksikköön huhtikuussa 1940, minkä jälkeen rintamalla talvisodassa palvelleet voitiin kotiuttaa. Nostoväen II luokan miehet kotiutettiin puolen vuoden palveluksen jälkeen lokakuussa 1940 ja he palvelivat jatkosodassa. Kaiken kaikkiaan vain hieman yli puolet Joutsasta kootuista vuoden 1941 reserviläisistä oli palvellut etulinjassa jo talvisodassa.
Sotien välisten vuosien armeija ei ollut monoliittinen. Siinä missä heti sisällissodan jälkeen poliittinen luotettavuus oli tärkeämpää ja kutsuntaluetteloihin merkittiin miesten luotettavuus, tämä käytäntö jäi pois 1920-luvun puolivälissä. 1930-luvulle tultaessa hylkäykset tehtiin ilmeisesti yksinomaan terveydellisin perustein. Samalla tavoin sotienvälinen armeija siirtyi preussilaisesta, varusmiesten nöyryyttämistä painottavasta perinteestä kohti modernimpaa koulutusta.
—
Jotkin kuvaamani ilmiöt ovat saattaneet olla paikallisia eivätkä välttämättä kuvasta koko kenttäarmeijaa. Uskon kuitenkin, että käsittelemieni kahden maalaiskunnan kautta tehdyt havainnot pätevät suurelta osin myös kaupunkeihin, joissa kutsuntaikäisten poliittista taustaa ei välttämättä edes tunnettu yhtä hyvin kuin maaseudulla. Erikoiselta tuntuu Ylikankaan varsin täsmällinen luku (100 000), jonka hän mainitsee poliittisista syistä hylättyjen määräksi. Mitään perusteita hän ei luvulle anna.
Ilmiön tarkempi tutkiminen edellyttäisi tarkempaa tutustumista sotien välisen armeijan terveysluokituksiin. Lähes poikkeuksetta ennen sotia hylätyt oli määrätty palvelusluokkaan B. Täysin poissuljettua ei toki ole sekään, että yksittäisiä miehiä olisi karsittu poliittisin perustein, mutta näistä olisi todellisten syiden peittelemiseksi tehty B-miehiä. Viitteitä tästä ei kuitenkaan ole. Ilmiön tarkempi tutkiminen vaatisi kutsuntaluettelojen läpikäymistä uudelleen.
Teksti on vielä work-in-progress -vaiheessa.
9 Comments
November 11th, 2007 at 17:53
Täysin kouluttamatta jättämisestä minulla ei ole tietoa, mutta Sota-arkiston asiakirjoista näkyy kyllä, miten asevelvollisia suojeluskuntien lausunnoissa luokiteltiin “punaisiin” ja “vaaleanpunaisiin”. Sillä arvatenkin oli vaikutusta siihen, kuinka pitkälle armeijan ylennys- ja koulutusputkessa kaveri pääsi.
November 11th, 2007 at 23:36
Mielenkiintoinen tieto. Ylipäätään tätä aihetta pitäisi tutkia tarkemmin. Miltä ajalta nuo lausunnot ovat? Ja missä asiakirja-aineksessa nuo ovat mukana?
Itse olen nähnyt suojeluskunnalta kesällä 1918 pyydettyjä lausuntoja, kun piti päättää kuka päästetään pois vankileiriltä ja kuka pidetään edelleen vangittuna.
November 12th, 2007 at 19:41
Ajattelin itse samaa silloin: tässä olisi jollekin tutkittavaa. Jos muistan oikein, kyseessä SArk-sarjan numero, jossa oli Vuoksen jääkäripataljoonan asiakirjoja 1930-luvulta. Suojeluskunnan lausunto oli nähtävillä kansiossa, joka oli esillä arkiston asiakirjanäyttelyssä vuosituhannen vaihteessa.
November 12th, 2007 at 19:57
Minullakin on se käsitys, että ei-suojeluskuntalaisen oli kohtuullisen vaikea päästä aliupseerikouluun ennen talvisotaa. Armeija muuttui sotavuosina kovasti.
Vuonna 1944 jalkaväen aliupseereista jo suuri(n) osa oli miehiä, jotka olivat ylenneet sodan aikana sotamiehistä alikersanteiksi ja kersanteiksi. Lähinnä metsätyömiehiä ja pientilojen poikia. Täytyykin joskus ottaa aineistostani listaus, jolla voisi tutkia aliupseerien taustaa vuonna 1944 tarkemmin.
Muistelen tosin lukeneeni jostain, että aliupseeriston koettiin “vajonneen” miehistön tasolle asemasodan aikana, eli heillä ei juurikaan ollut – tai he eivät halunneet ottaa – esimiesasemaa alaisiinsa. Olisikohan Knut Pipping kirjoittanut jotain tähän suuntaan.
November 13th, 2007 at 09:24
Suojeluskunnat antoivat varusmiespalvelukseen määrättävistä lausuntoja kutsunnoissa ainakin sotiin asti. Tällöin 1 merkitsi luotettavaa miestä, joka voitiin panna erikois- tai esimieskoulutukseen. Numero 3 tarkoitti epäluotettavaa miestä. Nämä päätyivät yleensä jalkaväen miehistöksi. Numero 2:lla merkityt jäivät esimiehen harkintaan. Todellinen syrjintä merkitsi siis vasemmistolaisten jättämistä pois tietystä koulutukseta, ei armeijasta yleensä.
November 13th, 2007 at 09:48
Kiitos kommentista, numerointi on siis sama joka esiintyy kutsuntaluetteloissa. Ainakin Itä-Hämeessä numerointi jäi pois kutsuntaluetteloista jo 1920-luvulla, ehkä merkinnät tehtiin tämän jälkeen jotenkin muuten? Eli tutkittavaa riittäisi, kun joskus vaan ehtisi.
November 17th, 2007 at 10:12
“Ainakin Joutsassa ja Luhangassa perusteet näyttävät olleen terveydentilaan liittyviä ”
Et kai vain tosissasi väitä, että rekisteriin olisi merkitty hylkäämisen johtuneen poliittisista syistä.?
Sitten pieni vinkki. Aloita tutkimus ja vertaa kutsuntoja ja raakkaamisia äärivasemmiston kannatuksen vahvoissa kunnissa ja sitten sellaisissa kunnissa joissa äärivasemmistolaisuus ja vasemmistolaisuus yleensä oli harvinaista.
November 17th, 2007 at 13:52
Antero: Väitänpä hyvinkin, että kutsuntaluettelosta löytyy viitteitä poliittisesta arvioinnista. Niihin merkittiin 1920-luvun alussa henkilön luotettavuus kolmiportaisella asteikolla. Kun poliittiset hylkäämiset eivät kuitenkaan ole ensisijainen tutkimusaiheeni, en silloin verrannut onko luotettavuusmerkinnän ja hylkäämisten välillä korrelaatiota. Pitäisi käydä materiaali uudestaan läpi.
Minun on vaikea ymmärtää miksi hylkäämisten syitä olisi peitelty Puolustusvoimien sisäiseen käyttöön tarkoitetuissa asiakirjoissa.
Näistä hylkäämisistä voisi hyvin tehdä laajemmankin tutkimuksen. Mielessä on kyllä käynyt verrata Joutsaa ja Luhankaa johonkin Etelä-Suomen teollisuuskaupunkiin. Mutta tutkittavaa jää kyllä muillekin, vaikkapa sinulle, jos aihepiiri kiinnostaa.
August 20th, 2018 at 18:19
Tämä on hyvä blogi… yksi asia iski tässä osiossa silmään. Nimittäin simputtamisen ja nöyryyttämisen rinnastamisen preussilaiseen tapaan. Tämä ei ihan pidä paikkaansa, vaikka on varsin yleinen käsitys siitä. Simputus ja nöyryyttäminen ovat enemmänkin venäläistä perintöä omissa asevoimissamme. Ehkä siihen aikoinaan periytyi jotain preussilaistakin, mutta varsin monet Saksassa sotilaskoulutuksensa saaneet ovat tehneet selvän eron meikäläisen ja saksalaisen koulutuksen välillä. Saksassa kuri oli tiukkaa ja höytys välistä todella kovaa, mutta koskaan se ei ollut perusteetonta. Aina oli muistettu tehdä selväksi mitä suurempaa päämäärää sillä ajettiin takaa (sotilaskurin yleiset päämäärät…). Suomessa kyse oli sen sijaan älyttömästä juoksuttamisesta ja nöyryyttämisestä ilman selvää tarkoitusta. Pyrittiin vain alistamaan koulutettavat. Itse olen kuullut tämän useammankin SS-vapaaehtoisen suusta. Kuten sanottua, on varmasti niinkin, että täällä 1920-30 – luvuilla omaksuttiin piirteitä molemmista, eikä aina parhain tuloksin.
Jätä kommentti
En halua täyttää nettiä roskalla, joten kommentit tarkastetaan ennen julkaisua.