23.02.2009 ... 23:44

Asevelvollisten hylkäyksistä

Siirry kommentteihin

Emeritusprofessori Heikki Ylikangas julkaisi 15.2. blogissaan kommentteja allekirjoittaneen artikkeliin Muuttuva armeija (ilmestyi Teloitettu totuus -teoksessa viime syksynä). Se mitä olen artikkelissani kirjoittanut, puhukoon puolestaan. Tässä siis vain lyhyet kommentit Ylikankaan aihetta koskevaan kirjoitteluun.

Laajempi konteksti

Ylikangas on läpi uransa esiintynyt julkisuudessa rohkeiden linjanvetojen miehenä – linjanvetojen, joita muut eivät uskalla tehdä. Teoksessaan Tie Tampereelle hän esitti ensimmäistä kertaa ajatuksen siitä, että asevelvollisia olisi hylätty sotien välillä poliittisin perustein. Vuonna 2007 ilmestyneissä teoksissaan hän siirsi aiheen uudelle tasolle väittämällä, että Suomessa uskallettiin mobilisoida vasemmistotaustaiset miehet vasta sitten, kun saatiin varmuus siitä, että maa ei lähtisi seuraavaan sotaan yksin vaan tukena olisi Saksa.

Ylikankaan maalailema suuri käänne on mielikuvituksen tuotetta. Kouluttamattomien miesten palvelukseen ottamisen aiheutti vakavaksi kääntynyt rintamatilanne ja toimenpiteiden aikataulu ei – kuten Teloitettu totuus -teoksessa totean – liittynyt millään muotoa mahdolliseen Saksa-yhteistyöhön. Kaikista asioista ei suuria käänteitä löydy, vaikka niillä kirjoja ehkä myydäänkin.

Lakipykälät

Teloitettu totuus -kirjan ilmestyttyä professori Ylikangas julkaisi Helsingin Sanomissa vastineen, jossa hän totesi, että

Tapio Nurminen kiistää käsitykseni poliittisperustaisesta karsinnasta kutsunnoissa sotien välillä jättämällä mainitsematta tärkeimmän lähteeni: asevelvollisuuslakiin (1919, 1922) sorvatun pykälän, jonka mukaan kutsuntatoimistot saattoivat vastoin lääkärin lausuntoa hylätä kutsutun, jotta “eivät yhteiskunnallisesti vaaralliset vaikkakin ruumiillisesti terveet yksilöt” saisi koulutusta.

Uusimmassa blogitekstissään Ylikangas puolestaan kirjoittaa, että laissa ei moista pykälää ole eikä hän ole “missään sellaista esittänytkään”. Tällä kohtaa vastaaminen käy mahdottomaksi, kun en tiedä, kenen – tai kumman – kanssa keskustelua käyn. Onko Ylikankaita kaksi? Itse asiaa – vuoden 1919 lakia ja siitä käytyä keskustelua – olen kommentoinut tässä blogissa jo aiemmin.

Huvittavinta asiassa on se, että kutsuntaikäisten poliittinen karsinta jatkuu – Ylikankaan logiikkaa mukaillen – vielä nykyäänkin! Vuoden 2008 alussa voimaan tulleen uuden asevelvollisuuslain 21 §:n mukaan

Kutsunnanalaisen palveluskelpoisuuden määrittämisessä kutsuntalautakuntaa avustaa lääkäri, joka tekee ehdotuksen tarkastamiensa asevelvollisten palveluskelpoisuudesta. Ehdotus ei sido kutsuntalautakuntaa.
(1438 / 2007; http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20071438)

Kyseisen momentin teksti muutettiin nykyisenkaltaiseen muotoon vuoden 1932 asevelvollisuuslaissa, kun kutsuntalautakunnalle haluttiin antaa enemmän sananvaltaa. Aiemmin päätäntävalta oli käytännössä ollut lääkärillä. Lääkärit olivat määränneet palvelukseen muun muassa henkisesti vajavaisia, kun eivät lyhyessä terveystarkastuksessa ehtineet tarkkailla nuorukaisia riittävästi. Vuodesta 1933 – jolloin lakia ensimmäisen kerran sovellettiin – lähtien kutsuntalautakunta on voinut ohittaa lääkärin mielipiteen, jos kutsuntoihin osallistuva on tunnettu paikkakunnalla esimerkiksi mielenvikaiseksi.

Hylättyjen määrät

Kysymys siitä, kuinka paljon nostoväen II luokan miehiä koulutettiin kevättalvella 1940, on hyvä esimerkki sotien tutkimiseen liittyvistä ongelmista. Tässä lyhyt lista esitetyistä määristä:

  • Eniten miehiä oli koulutuskeskuksissa huhtikuussa 1940, lähes 37 000 miestä (Vuorenmaa – Laakso – Soila 1979)
  • Nostoväen II luokan noin 40 000 miehestä tuli käyttää kenttäarmeijan täydentämiseen noin 20 000 (Mannerheimin kirje 14.3.1940)
  • Palveluskelpoisiksi todettiin noin 71 000 miestä (puolustusministeriön laskelma huhtikuulta 1940)
  • Nostoväen II luokan miehiä astui palvelukseen noin 35 000 miestä (käsinkirjoitettu laskelma em. kansiossa)
  • Palvelukseen otettiin noin 40 000 miestä (Pääesikunnan kutsuntatilastot)

Nostomiesten tarkkaa määrää ei ole vakuuttavasti osoittanut kukaan – en minä, ei professori Ylikangas eikä kukaan muukaan. Edellä mainituissa luvuissa on niin suuria heittoja, että ainut tapa selvittää asiaa olisi käydä lukuja läpi kutsunta-alueittain ja koulutuskeskuksittain. Näitä tilastoja löytyy Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteestä runsaastikin, mutta niiden kriittinen analysoiminen vie aikaa.

Ylikankaan tutkimustapaa kuvastaa varsin hyvin se, että hän takertuu pariin lähteeseen (ilmeisesti Tannerin tekemään reunahuomautukseen Mannerheimin kirjeeseen sekä puolustusministeriön laskelmaan) ja ottaa luvut annettuina. Aiemmin hän on toistellut lukemaa 100 000. Nyt hän on blogissaan siirtynyt lukuun 71 000.

Jos professori Ylikangas tuntisi lähdemateriaalia ja aikakautta yhtään paremmin, hän tietäisi että etenkin näin suurten lukujen todelliseen tarkkuuteen on aina suhtauduttava varauksella. Vaikka esimerkiksi puolustusministeriön laskelma näyttää sinänsä vakuuttavalta, sen ilmoittamat määrät poikkeavat muista lähteistä niin paljon, että aihe kaipaisi jatkotutkimusta, kuten Teloitettu totuus -teoksessa totean.

Ylikankaan muita lausumia en pidä kommentoimisen arvoisina.

7 Comments

  • Miten voi jonkun tutkijan koko elämä olla Ylikangasta vastaan tappelemista?

    Ainakin siltä tämä blogi näyttää.

  • Minua mietityttää se, miksi et pyri antamaan minkäänlaista selitystä teloituksia koskevan aineiston aivan päättömälle aikasarjalle. Miten voi olla mahdollista ettet edes yritä keksiä selitystä sille, että pääosa teloituksista tehtiin vasta sitten kun “tilanne oli ohi.”

    Koska Ylikangas näyttää vetäneen reservit painopistealueelle / lähtökuoppiin, olisi varmaan korkea aika keksiä vastaus tämän kaltaiseen kritiikkiin.

  • Onko Piisamirotan mielessä käynyt, että armeija ei ollut varautunut massakarkuruuteen? Heinä-elokuun teloitukset olivat siis jälkijättöisiä (ja mielestäni tarpeettomia). Kesäkuussa 1944 ei ollut vielä vakiintuneita käytäntöjä karkurien rankaisemiseksi.

    Toki kesäkuussa 1944 suomalaiset ovat saattaneet käyttää asetta myös toisiaan vastaan. Olen kuullut tarinoita sekä aliupseereista, jotka ampuivat alaisia että karkureista jotka ampuivat heitä pysäyttäviä aliupseereita. Mutta milläs tuollaisia tarinoita todistat? Jotain näyttöä niille pitäisi olla, etenkin kun kukaan ei ole koskaan itse nähnyt vaan ainoastaan kuullut toisilta tai nähnyt vain ruumiita.

    Kaiken naurettavinta on väittää, että mahdollisten tekojen takana olisi ollut valtion, armeijan tai upseeriston salaliitto. Jos joltain kersantilta palaa hihat ja hän ampuu pakenevia miehiä niin ei siinä mitään salaliittoa tarvita.

  • Moi Tapio,

    Jatkan aikanaan aloitettua keskustelua. Lueskelin tuossa Ylikankaan tuoreimman ja kertailin siellä sanottua.

    Mainitsit perusteluksi, että armeija ei ollut valmistautunut massakarkuruuteen, mutta em. kirjassa – mielestäni kattavasti – esitetään, että (hyvin nopeasti ainakin) armeija kykeni käsittelemään suuren joukon karkaustilastointia ja sen vaikutuksia kuulusteluihin.

    Tietokantojen ammattilaisen varmaan ymmärrät että se ei toimivien tahojen, prosessien variaatioiden ja tietotuotannon automaation kannalta ollut tuohon aikaan millään muotoa huono suoritus. Tässä piilee mielestäni hieman outo lenkki asiassa, kesäkuun lopussa tai joka tapauksessa heinäkuun alussa pystyttiin jäljittämään karkailijoiden karkaamisten määrää, mutta ennen kesä -heinäkuun vaihdetta ei pystytty jäljittämään edes sitä, kuoliko joku omien / vieraiden aseiden perusteella. Jälkimmäisestä keissistä ei ehkä koskaan ole ollut dokumentaatiota mutta edellisestä on, joka – valitettavaa kyllä – on ilmeisesti kadonnut ennen välirauhan tuloa.

    Haluaisin kuulla mietteitäsi asiasta, kuten aiemmasta voit päätellä, tämä tilastoinnin ongelma on vaivannut minua aikaisemminkin.

  • Lyhyt esimerkki.

    Jos tarkastelen opintosuoritusotettani, siinä on paljon merkintöjä 1990-luvulta, mutta ei yhtään tutkintoa. Yhtäkkiä, 2000-luvulla, minulle on merkitty sekä kandidaatintutkinto että maisterintutkinto. Onko uskottavampi selitys:

    1. Todisteet aiemmista tutkinnoistani on hävitetty.

    2. Aiempia tutkintoja ei ole.

  • Teloitetussa yritetään ponnekkaasti kiistää että
    poliittista seulontaa olisi tehty,että muuten
    kelpoisia miehiä olisi em syin sijoitettu nostoväen
    toiseen luokkaan.
    Kuitenkin nostoväen toisen luokan uusintatarkastuksen tulokset 13.4.1940 puhuvat
    kyllä siihen suuntaan.Tarkastettuja oli yhteensä
    116355 miestä,miten on tarkastettu,kaikkiko on
    pantu lääkärille,tuskinpa vain.Joka tapauksessa
    A-miehiä löytyi tästä joukosta 51757 miestä,melkein puolet.Jos heidät alunperin oli
    raakattu sinne terveydellisin syin niin yllättävää
    tervehtymistä ja voimistumista ,esim aliravitsemuksen tms osalta sotatalvena.Tuskinpa
    suurinta osaa tarkastettiinkaan muuten kuin
    papereiden osalta,luettiin uudestaan.Miten yhtäkkiä voi löytyä 50 000 jo kerran tarkastettua
    A-miestä jos heitä ei aikaisemmin ole raakattu juuri poliittisin perustein.Mitä muita syitä on
    voinut olla?Ei voi olla muita syitä.B-miehiäkin
    tästä em joukosta löytyi nyt 19505 miestä,lisäksi
    23000 jäi teollisuuden palvelukseen.Mitä muita
    kuin poliittisia syitä voidaan edes vakavasti miettiä
    siihen että hyvin lyhyessä ajassa löytyy 70 000
    uutta asekuntoista miestä 1902-1919 syntyneistä
    ikäluokista.

  • @Arto:
    Entäs ne suojeluskuntalaiset, jotka eivät olleet kelvanneet armeijaan 1920- ja 1930-luvuilla, mutta kelpuutettiin keväällä 1940? Jos kerran mitään muita kuin poliittisia syitä ei voinut olla, niin miksi heitä ei ollut otettu armeijaan jo aiemmin?

    1920-luvun lopulla hylkäyssyyksi riitti suvussa esiintynyt tuberkuloosi. Samoin lukemattomia miehiä oli hylätty tuolloin alipainoisina, mutta vuoteen 1940 mennessä he olivat vankistuneet ja kelpasivat nyt luokkaan A.

    Lisää perusteluja löytyy muun muassa teoksesta Teloitettu totuus. Jos olet jostain esittämästäni asiasta eri mieltä, olisi mielenkiintoista kuulla.

    (Kirjainkoodit tulivat muuten käyttöön vasta 1930-luvulla, joten vanhimmissa ikäluokissa ei voinut A-miehiä aiemmin ollakaan, koska koodeja ei vielä 1920-luvulla käytetty.)

Jätä kommentti

En halua täyttää nettiä roskalla, joten kommentit tarkastetaan ennen julkaisua.