1920-luvun lopulla hylkäyssyyksi riitti suvussa esiintynyt tuberkuloosi. Samoin lukemattomia miehiä oli hylätty tuolloin alipainoisina, mutta vuoteen 1940 mennessä he olivat vankistuneet ja kelpasivat nyt luokkaan A.

Lisää perusteluja löytyy muun muassa teoksesta Teloitettu totuus. Jos olet jostain esittämästäni asiasta eri mieltä, olisi mielenkiintoista kuulla.

(Kirjainkoodit tulivat muuten käyttöön vasta 1930-luvulla, joten vanhimmissa ikäluokissa ei voinut A-miehiä aiemmin ollakaan, koska koodeja ei vielä 1920-luvulla käytetty.)

Jos tarkastelen opintosuoritusotettani, siinä on paljon merkintöjä 1990-luvulta, mutta ei yhtään tutkintoa. Yhtäkkiä, 2000-luvulla, minulle on merkitty sekä kandidaatintutkinto että maisterintutkinto. Onko uskottavampi selitys:

1. Todisteet aiemmista tutkinnoistani on hävitetty.

2. Aiempia tutkintoja ei ole.

Jatkan aikanaan aloitettua keskustelua. Lueskelin tuossa Ylikankaan tuoreimman ja kertailin siellä sanottua.

Mainitsit perusteluksi, että armeija ei ollut valmistautunut massakarkuruuteen, mutta em. kirjassa – mielestäni kattavasti – esitetään, että (hyvin nopeasti ainakin) armeija kykeni käsittelemään suuren joukon karkaustilastointia ja sen vaikutuksia kuulusteluihin.

Tietokantojen ammattilaisen varmaan ymmärrät että se ei toimivien tahojen, prosessien variaatioiden ja tietotuotannon automaation kannalta ollut tuohon aikaan millään muotoa huono suoritus. Tässä piilee mielestäni hieman outo lenkki asiassa, kesäkuun lopussa tai joka tapauksessa heinäkuun alussa pystyttiin jäljittämään karkailijoiden karkaamisten määrää, mutta ennen kesä -heinäkuun vaihdetta ei pystytty jäljittämään edes sitä, kuoliko joku omien / vieraiden aseiden perusteella. Jälkimmäisestä keissistä ei ehkä koskaan ole ollut dokumentaatiota mutta edellisestä on, joka – valitettavaa kyllä – on ilmeisesti kadonnut ennen välirauhan tuloa.

Haluaisin kuulla mietteitäsi asiasta, kuten aiemmasta voit päätellä, tämä tilastoinnin ongelma on vaivannut minua aikaisemminkin.

Toki kesäkuussa 1944 suomalaiset ovat saattaneet käyttää asetta myös toisiaan vastaan. Olen kuullut tarinoita sekä aliupseereista, jotka ampuivat alaisia että karkureista jotka ampuivat heitä pysäyttäviä aliupseereita. Mutta milläs tuollaisia tarinoita todistat? Jotain näyttöä niille pitäisi olla, etenkin kun kukaan ei ole koskaan itse nähnyt vaan ainoastaan kuullut toisilta tai nähnyt vain ruumiita.

Kaiken naurettavinta on väittää, että mahdollisten tekojen takana olisi ollut valtion, armeijan tai upseeriston salaliitto. Jos joltain kersantilta palaa hihat ja hän ampuu pakenevia miehiä niin ei siinä mitään salaliittoa tarvita.

Koska Ylikangas näyttää vetäneen reservit painopistealueelle / lähtökuoppiin, olisi varmaan korkea aika keksiä vastaus tämän kaltaiseen kritiikkiin.

Ainakin siltä tämä blogi näyttää.